Yhteiskunta- vai yhdyskuntapalvelua?

Eilinen aamupäivä meni vauhdilla; siirryimme foorumin kolmanteen osaan nimeltä "Creating a better world". Saimme kuulla YK:n vuosituhattavoitteista ja työstimme teemoja kahdessa workshopissa. Anti jäi kovin laihaksi. Esimerkiksi oma ryhmäni käsitteli tavoitetta numero kahdeksan, jonka tarkoituksena on luoda globaali kumppanuus kehitykseen. Arvata saattaa, että minkään tyyppiseen konkretiaan ei työryhmässä päästy. Keskustelu palasi yhä uudelleen ja uudelleen todella korkealentoiseksi.

Tarvitsemme idealismia - ehdottomasti. Ilman paloa ja rakkautta esimerkiksi YK:n vuosituhattavoitteita kohtaan jäämme ilman tuloksia. Tarvitsemme kuitenkin myös realismia - ehdottomasti. Käytettävissä olevat resurssit on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti, jotta pääsemme kohti tavoitteita.

Iltapäivän ajan lähdimme konkreettisesti parantamaan maailma palvelutempauksen muodossa. Jonkin oudon sattuman johdosta kaikki suomalaiset osallistuivat terveyden edistämiseen yliopistollisessa sairaalassa. Janne ja muut valitut "pilkunviilaajaskandinaavit" jäivät kirjoittamaan suosituksia (joiden hyväksyminen on päätösasiana isossa salissa parhaillaan).

Vierailu sairaalaan oli mielenkiintoinen kokemus. Sairaalassa toimi sekä läntinen, että "oriental" puoli. Potilas saa tullessaan valita hoidetaanko häntä perinteisillä vai länsimaisilla menetelmillä. Henkilökunta oli korealaisittain ystävällistä eikä puhunut juuri englantia. Itselläni kävi kuitenkin tuuri; minua lähti kierrättämään USA:ssa opiskellut sairaanhoitajaopiskelija, joka hallitsi englannin erinomaisesti.

Yhdessä latvialaisen partiolaisen kanssa pääsimme avustamaan toiminta- ja fysioterapiassa, saatoimme potilaita osastolta hallintotiloihin rekisteröitymään, kuljetimme pyykkiä ja lopuksi kävimme tervehtimässä sairaalan pienimpiä potilaita lastenosastolla. Ihmetys 197cm pitkän valkoihoisen miehen kävellessä sisään huoneeseen oli suuri. Tokaistuani hississä pituttani ihmettelevälle paikalliselle oppaalleeni, että siskoni on 180cm pitkä, koko hississä kuului sponttaani kohahdus, joka päättyi hämilleen joutuneiden korealaisten ujoon nauruun.

Illan ohjelmasta vastasivat kaikki osallistujamaat "Cultural evening" -tapahtuman muodossa. Pohjoismaat antoivat oman panoksensa Lucia-kulkueen muodossa. Ihmeellistä mitä lakanoilla ja kynttilöillä saakaan aikaan! Ilta venyi mittavan esitystarjonnan johdosta ja delegaatiomme ensimmäiset pääsivät nukkumaan yhden maissa. Tänään kaikki ovat kuitenkin hyvin remmissä mukana; nuorisofoorumin delegaatit keskittyvät suositusten käsittelyyn ja itse olen jo siirtänyt painopistettä maailmankonferenssiasioihin. Jejun konferenssin alkuun on enää neljä päivää!