Jokaisen ryhmän ohjelma oli erilainen. Itse satuin hyvinkin mielenkiintoiseen ryhmään... Aloitimme One Dollar Storen valikoimaan tutustumisella. Kyseessä on ehkä suomalaista Tiimaria muistuttava kauppa, josta voi ostaa laadukkaita aasialaisia tuotteita huokeaan 70 sentin kappalehintaan.
Kaupasta siirryimme pelaamaan videopelejä. Ehkä vika oli ryhmässämme, mutta vain yksi noin viidestätoista innostui hommasta ja pelasi jonkinlaista rallipeliä viiden minuutin ajan. Meidät muut ohjattiin hetkeksi harhailemaan Iksanin kaduille.
Illan "kruunasi" karaoke. Kuten moni varmasti tietää, aasialainen karaoke on hieman toisenlaista kuin Suomessa (tai Euroopassa yleensä). Istuimme noin kuuden hengen seurueena pienessä kopissa jossa kattoa koristi diskopallo ja komeat värivalot. Yksi seinä oli rakennettu tv-ruuduista. Innoissamme pääosin seurasimme kun kaksi korealaista yliopisto-opiskelijaa esittivät "ikivihreitä" pop-hittejä kuten Ricky Martinin "Living la vida loca" ja Eminemin "Lose yourself". Itse lauloin kanadalaisen Ianin kanssa mm. Hotel Californian, Bon Jovia ja jopa The Beatlesin "Let it be" pääsi soimaan lähes puolitoistatuntisen aikana. Korealaiset säestivät kaikki esitykset kopista löytyvillä tamburiineillä.
Karaoke oli myös fyysisesti niin vaativa kokemus, että päätimme lähteä suunnistamaan kohti majoitustamme. Näin kannattikin toimia - aamulla vastaan tuli runsaasti väsyneitä kasvoja ja osa maista jätti jopa saapumatta kokoussaliin. Käsittelemme tänään erityisesti YK:n vuosituhattavoitteita ja Partion osuutta niiden edistämisessä. Jos vuosituhattavoitteet eivät ole vielä ihan tutut, voi niihin tutustustua täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti